”Hänen taiteensa puhuu hetkistä, jolloin subjektin kokemus on avautumassa johonkin täsmentymättömään, mutta emotionaalisesti ja kokemuksellisesti merkittävään suuntaan. Taiteilijana hän liikkuu tarkkavaistoisesti tällä avautumisen hetkellä ja kokemuksien rajoilla.”

Dosentti Juha-Heikki Tihinen

”Maalauksiin sisältyy suljetun oven taakse jäävä emotionaalinen syöveri. Moni pystyy aistimaan tämän maalauksissa olevan oven ja mitä sen takana on, mutta kaikki eivät pysty avaamaan tätä ovea, mutta Henri Tuominen on sen oven avannut ja katsonut, mitä sen sisältä löytyy.”

Kuvataiteilija Jukka Korkeila 

TEOKSISTANI

Uusien maalausteni lähtökohta on henkilökohtainen. Aikaisemmin olen halunnut, että teokseni liittyvät johonkin ajankohtaiseen, yhteiskunnalliseen teemaan. Koetan nyt lähestyä maalaamista itselleni uudella tavalla, jossa aiheet kumpuavat omasta elämästäni. Viimeisimpien töitteni yhtenä innoittajana on toiminut suomen kielen sana kuolinpesä. Sana pitää sisällään kuoleman ja pesän, molemmat assosioituvat eri suuntiin: kuolema johonkin tuntemattomaan, tyhjyyteen, kaiken päättymiseen – pesä lämpöön, kotiin ja turvaan.

Olen kuvannut lähdemateriaalia maalauksiini keväällä 2022 kuolleiden vanhempieni rivitaloasunnon etu- ja takapihalla. Maalausten aiheena on puutarha, ihmisen luonnosta kulttuuriksi muovaama, rajaama ja kontrolloima intiimi pihapiiri, jossa kukaan ei enää tee pihatöitä eikä liiku. Teosteni keskiössä ei ole kuitenkaan vanhempieni kuolemaan johtanut tapahtumasarja vaan abstrahoidut, ekspressiiviset teokset, jotka käsittelevät alkamisen, kasvun, päättymisen ja jatkuvuuden teemoja arkisen pienessä mittakaavassa.

The starting point for my paintings is personal. In the past, I have wanted my works to be connected to a current social theme. Now, I am trying to approach painting from a new perspective, where the themes emerge from my own life. One of the inspirations for my recent works has been the Finnish word kuolinpesä, which in English means ‘legal estate’, but in Finnish is composed of the words kuolema (‘death’) and pesä (‘nest’). The associations related to these words move in different directions: death is associated with something unknown, emptiness, the end of everything – and nest with warmth, home, and safety.

I have recorded background material for my paintings in the front and back yards of a terraced house that used to belong to my parents, who passed away in the spring of 2022. The paintings’ topic is the garden, the intimate yard that has been turned into part of human culture by isolating it from nature, controlling it and transforming it into a place where nobody works or moves around anymore. However, my works does not focus on the events leading up to my parents’ demise; instead, the works are abstract and expressive, and they deal with the themes of beginning, growth, end, and continuity in the small scale of everyday life.